Kotikoulun toteutus on hyvin vapaata: kukaan ei määrittele valmiiksi lukujärjestystä tai ajankäyttöä. Vapauden kääntöpuoli on vastuu. Kotiopetuksessa lapsen huoltajat ovat yksin vastuussa lapsen oppivelvollisuuden etenemisestä. Vastuu on painava.

Yksi suurista kysymyksistä kotiopetuksessa on se, kuinka itsenäisesti lapsi voi ja pystyy työskentelemään? Mitä lapselta itseltään voi odottaa? Isompi lapsi yleensä selviää eri lailla itsenäisestä työskentelystä kuin pikkukoululainen, mutta voikin täysin yllättäen kaipaamaan aikuista rinnalleen. Pystyykö aikuinen samanaikaisesti esimerkiksi etätyöskentelemään vai kuinka arkipäivä järjestetään?

Arki saattaa yllättää ja kotiopetusväsymys saattaa painaa päälle pian, mikäli ennakkoon laaditut suunnitelmat eivät toteudukaan. Ja toisaalta ilman suunnitelmia saattaa käydä niin, että paniikki iskee, kun päivät ovat juosseet alta ja valvontatilaisuus häämöttää kalenterissa.

Teini-iän pyörteissä saattaa vanhemman jo pelkkä läsnäolo ärsyttää tavattomasti, neuvomisesta puhumattakaan. Kuinka sitten aikuinen voi pysyä kärryillä lapsensa oppimisesta? Sopiiko teinille antaa vaikkapa viikon tehtävät sähköpostilla ja odottaa perjantaiksi niiden kuittaamista? Onko sellainen hyväksyttävää? Sopiiko teinin mennä yksin kirjastoon opiskelemaan, tuleeko siitä mitään? Kuinka paljon vapautta ja itsenäisyyttä on sopivasti, jotta se tukisi kannustavalla tavalla nuoren kasvua ja kehitystä?

Myös lapsen henkilökohtaisilla ominaisuuksilla on merkityksensä. Se mikä sopii yhdelle, ei toimi toiselle välttämättä lainkaan. Mikä on juuri tämän lapsen kohdalla hyvä ja tarkoituksenmukainen toimintatapa? Kotiopetuksen suuria etuja on sen luoma mahdollisuus henkilökohtaisesti räätälöityihin oppimisratkaisuihin. Usein lapsen vanhemmalla on se syvin tuntemus oman lapsensa ominaisuuksiin ja persoonallisuuteen.

Kotiopetuksessa vastuu oppivelvollisuuden täyttymisestä on yksin lapsen huoltajilla. Vaikka kotiopetuksessa voidaan joustaa monessa asiassa ja etsiä omia tapoja toteuttaa oppimista, on määrätty oppisisältö saavutettava.

Uuden opetussuunnitelman pääteemoja on oppimaan oppimisen taitojen kehittäminen, mikä toimii perustana tavoitteelliselle ja elinikäiselle oppimiselle. Tavoitteena on kasvattaa oppimisprosessistaan tietoinen ja vastuullinen oppilas, joka kykenee toimimaan yhä itseohjautuvammin.

Yksi varsin yleinen kotiopetukseen liittyvä ennakkoluulo on se, että lapsi saa elää villinä ja vapaana: saa itse päättää mitä milloinkin tekee ja ei opi toimimaan järjestelmällisesti. Kotikoulussa tavoite kasvattaa lapsesta ”oppimiseen oppinut” on kotikoulussa usein ns. elinehto, sillä harvalla, jos yhdelläkään, perheellä on mahdollisuutta olla ”palvelemassa” lasta koko ajan. Kotiopetuksen järjestelyt ovat toki usein joustavia, mutta kotiopetuksessa lapsi joutuu elämään tiukasti kiinni arjessa. Kotiopetusoppilas kohtaa arjen lainalaisuuksia kenties paljon tiiviimmin ja läheisemmin kuin oppilaitoksessa oppivelvollisuuttaan suorittava.

Pikkukoululaisia tulee uuden opetussuunnitelman mukaan mm. rohkaista kyseenalaistamaan havaitsemiaan asioita ja huomaamaan, että tieto voi olla joskus ristiriitaista ja epäselvää. Alakoulussa opetussuunnitelman mukaan kolmannelta luokalta lähtien vahvistetaan oppimaan oppimisen taitoja kaikissa opiskelutilanteissa ja lapsia ohjataan tunnistamaan itselleen luontevimmat tavat oppia. Häntä ohjataan tunnistamaan omia opiskelutapojaan sekä säännöllisesti suoritettujen tehtävien vaikutusta omaan edistymiseensä. Lasta ohjataan myös tunnistamaan omia kehittämistarpeitaan ja vahvuuksiaan. Lapsia autetaan hahmottamaan mm. omia opintoihin liittyviä tavoitteita. Näin, kotiopetuksen näkökulmasta tarkastellen, useat uuden opetussuunnitelman yllä kuvatut tavoitteet ovat oppivelvollisuuden kotiopetuksessa suorittamisen syvintä ydintä!

M i t e n m e i l l ä…

Olemme kokeilleet erilaisia malleja, ja osin lapsen omasta toiveesta, osin arjen järjestelyjen sanelemana, olemme päätyneet omaan malliimme. Aamupäiväksi meillä on hyvin yksityiskohtainen aikataulu lukuaineille, jonka mukaan aina edetään. Samalla kaavalla päivästä toiseen, liikumme sitten missä tahansa. Se sisältää e-oppimisratkaisuja hyödyntävät aamun tunnit, jotka lapsi tekee itsenäisesti sekä puolen tunnin lukuhetken. Välissä tehokasta välituntiliikuntaa: kotona pihalle juoksemaan, reissussa jongleeraausta tai temppurataa tms. Lounasaikaa lähestyessä vuorossa on oppikirja- tai vihkotyöskentelyä, jossa lapsi saattaa tarvita jo aikuisen tukea (meillä aamun kiireellisimmät työt jo hoidettuina). Sitten yhteinen lounas ja välituntia.

Iltapäivän puolella on vielä yksi lukuaine, jossa käsitellään pidempää keskittymistä tai laajempaa tutkimista vaativaa asiaa. Tässä aikuinen on sitoutunut olemaan valmiina palvelemaan oppijaa, jos hän niin haluaa. Myönnettävä on, että joskus nämä tunnit ovat aikamoinen oppimishetki myös aikuiselle. Tämän jälkeen on liikuntaa, kerhoa, museokäyntiä, musiikin harrastamista jne.