Avainsana-arkisto: tutkiva opettaja

Kotioppijan seuranta -kyselyn kooste julkaistu

Suomen Kotikouluyhdistys ry:n loka-marraskuussa 2018 toteuttaman Kotioppijan seuranta –kyselyn kooste on julkaistu. Kyselyn tarkoituksena oli saada vaikuttamisen ja yhteistyön kannalta tärkeää tietoa toimivista ja mielekkäistä käytännöistä, mahdollisista ongelmakohdista sekä näiden yleisyydestä Suomessa.

 

Kyselyssä kartoitettiin muun muassa sitä, kuinka tutkivan opettajan/tutkivien opettajien tapaamiset on kotikouluperheiden kanssa järjestetty, kuinka yhteistyö on toiminut, miten oppimista on arvioitu ja kuinka lapsen etu, tarkoituksenmukaisuus ja tasa-arvoisuus ovat näissä tilanteissa ja käytännöissä toteutuneet kotikouluperheiden näkökulmasta.

 

Kotioppijan seuranta – Kyselyn kooste on ladattavissa tästä

 

Suomen Kotikouluyhdistys ry kiittää lämpimästi kaikkia kyselyyn osallistuneita panoksestaan kotikouluasian edistämiseksi.

Perheemme tie kotikouluun – Oppimisen vapaus: omalla tavalla, omaan tahtiin

Meillä vanhimmat lapset kokeilivat ensimmäisen kerran kotikoulua muuttaessamme ulkomaille 2000-luvun alussa. Haparoivaa kokeilua kesti alle puoli vuotta, minkä jälkeen lapset siirtyivät paikalliseen kouluun. Innostus jäi kuitenkin kytemään.

Keskimmäinen lapsista aloitti koulutiensä ulkomailla 4-vuotiaana. Palatessamme Suomeen hän oli useimmissa oppiaineissa paljon ikäisiään edellä. Kun hän Suomessa kohtasi ekaluokalla kiusaamista, oli päätös kotikoulusta helppo tehdä. Päätöstä vauhditti ajatus kotikoulun mukanaan tuomasta vapaudesta: rauhalliset aamut, opiskelu omaan tahtiin, ei koulun aikatauluttamaa elämää, mahdollisuus lomailla ja matkustella, kun siltä tuntuu.

Muuttaessamme toiselle paikkakunnalle, lapsi halusi mennä viidennelle luokalle kouluun ”saamaan kavereita”. Ensimmäisen joulutodistuksen ysit ja kympit kertoivat siitä, että kotiopetuksessa opit olivat menneet perille. Kavereitakin tuli, mutta lapsi tuli yhä useammin turhautuneena kotiin valittaen, ettei koulussa voi keskittyä eikä kukaan opiskele eikä opi siellä mitään. Seuraavan kevättodistuksen kuutoset ja seiskat, lapsen lisääntynyt ärtymys, turhautuneisuus ja univaikeudet johtivat siihen, että vuoden koulukokeilun jälkeen päätimme lapsen kanssa yhteistuumin jatkaa kotikoulua.

Seuraavat kolme vuotta vietimme maailmalla matkustellen. Oppikirjoja ei repussa raahattu mukana. Luonnonihmeistä opittiin sademetsissä, historiasta arkeologisilla kaivauksilla ja keskiaikaisissa vuoristokylissä, erilaisista kulttuureista, uskonnoista ja elämäntavoista viettämällä aikaa ja asuen paikallisten keskuudessa eri maissa ja tutustuen heihin. Matematiikan tehtäviä ratkottiin ajanvietteeksi päässälaskuina bussi- ja lentomatkoilla, ja kieliä opittiin puhumalla paikallisten kanssa.

Yhdeksännen luokan kotioppijamme suoritti jälleen Suomessa koulussa. Sama toistui jälleen: joulutodistuksen yli ysin keskiarvo tippui kevääksi alle kasiin. Vuoden lukio-opintojen jälkeen nuori siirtyi jälleen kotioppijaksi, nyt nettilukioon. Opiskelumotivaatio lisääntyi ja arvosanat nousivat välittömästi takaisin ysiin ja kymppiin.

Kahden nuorimman lapsen kohdalla päätös kotikoulusta oli selkeä. Kumpikaan ei ole käynyt esikoulua eikä koulua. Nykyään opiskelun tukena on myös oppikirjoja, mutta opiskelu tapahtuu ensisijaisesti kiinnostuksen, ei koulujen luokka-asteiden mukaan. Lapset etenevät omaan tahtiinsa, yksi nopeammin, toinen hitaammin. Emme opiskele mitään ulkoa vaan tärkeintä on ymmärtää asiat niin hyvin, että ne osaavat selittää omin sanoin. Käytämme ahkerasti kirjastoa, katsomme mm. Yle areenan ja National Geographicin dokumenttiohjelmia, hyödynnämme kielten opiskelussa kirjojen ja ohjelmien lisäksi Quizletiä ja WordDivea, ja teemme opintoretkiä mm. museoihin, kirkkoihin, historiallisiin kohteisiin ja luontoon. Panostamme hyviin tiedonhakutaitoihin, lähdekritiikkiin ja hyvään yleissivistykseen. Lapsilla on liikuntaharrastuksia 3-4 kertaa viikossa ja kavereita kaikista ikäluokista. Lisäksi he harrastavat valokuvausta ja soittavat pianoa ja kitaraa.

Opiskelun tukena meillä on ammattitaitoinen ja kannustava tutkiva opettaja, jolta voi aina tarvittaessa kysyä neuvoa ja ohjeita. Toistaiseksi emme ole edes harkinneet koulua vaihtoehtona kotiopetukselle.

Kotioppijan seuranta –kysely ajalla 21.10.-15.11.2018

Suomen lainsäädäntöön perustuvaa oppivelvollisuutta suoritetaan kotikouluperheissä eri puolella Suomea, mutta myös ulkomailla, jonne perhe on voinut muuttaa väliaikaisesti esimerkiksi vanhemman työn vuoksi. Osa kotioppijoista on ollut kotikoulussa oppivelvollisuuden alkamisesta lähtien, osalla on kokemusta sekä kotona että koulussa oppimisesta.

Kotikouluperheet päätyvät eri syistä valitsemaan alusta lähtien kotioppimisen tai ottamaan lapsensa tai nuorensa pois koulun kirjoilta. Kotioppijoiden huoltajat kantavat itse vastuun siitä, että oppivelvollisuus tulee ajallaan suoritetuksi. Oli syynä koulukiusaaminen, sisäilmaongelmat, opetusjärjestelyt, uskonnolliset, ideologiset, terveydelliset tms. tekijät, kyse merkittävästä taloudellisesta sekä ajallisesta panostuksesta erinäisine satsauksineen ja järjestelyineen. Kotikouluun siirtyminen on monen perheen ja kotioppijan näkökulmasta myös iso muutos. (mm. Nygård 2017; SuKo 2018.)

Kotioppijan edistymistä oppivelvollisuuteen sisältyvissä aineissa seurataan sekä kodin että viranomaistahon toimesta, jota edustaa valvonnasta vastaavan koulun nimeämä tutkiva opettaja. Vuoden 2017 tilastojen¹ valossa nelisen sataa kotioppijaa eli kotikoululaista tapaa kuluvan lukuvuoden aikana vähintään kerran oppivelvollisuuden edistymisen seurantaa varten nimetyn tutkivan opettajan. Luokka-asteesta ja paikkakunnasta riippuen kotioppijalla voi olla yksi tai useampi tutkiva opettaja luku-, taito- ja taideaineita varten.

Lähtökohtaisesti seurannan ja tapaamisten tulisi tapahtua yhteistyössä ja keskustellen kodin kanssa, kotioppijaa kunnioittavasti, kannustavasti ja tarkoituksenmukaisesti voimassa olevan valtakunnallisen opetussuunnitelman puitteissa (mm. OPH 2018; SuKo 2018). Monessa tapauksessa kotioppijalla on ilo saada ammattitaitoinen, kannustava ja rakentavalla tavalla seurantaa toteuttava tutkiva opettaja, ja keskusteluyhteys sekä vuorovaikutus kodin kanssa on hyvä. Toisessa ääripäässä kotioppijaa testataan kokeilla, joita teetätetään koko vuoden oppimääristä kerralla ja jotka perustuvat eri kirjoihin, joita kotikoulussa on käytetty. Palaute on lannistavaa ja epäreilua, ja suorituksia verrataan koululuokissa opiskeleviin oppilaisiin.

Suomen Kotikouluyhdistys ry:n keskeisiä tavoitteita on jakaa kotikoulutietoutta ja edistää sekä yhtenäistää hyviä käytäntöjä muun muassa oppivelvollisuuden edistymisen seurantaan liittyvissä asioissa. Mitä sitten ovat hyvät käytännöt ja mielekkäät tarkoituksenmukaiset toteutustavat seurannassa ja tutkivan opettajan tapaamisissa? Entä mikä on vähemmän mielekästä ja toimivaa, ja miksi? Johtuvatko sekalaiset käytännöt siitä, että valvonnasta vastaavassa päässä tietoa ja kokemusta kotikoulusta on vähän, jos lainkaan? Sekoitetaanko vanhempien vastuulla oleva kotikouluttaminen koulun järjestämään kotona tapahtuvaan koulunkäyntiin, ja siksi toimitaan tietyllä tavalla?

Yhdistys kartoittaa tätä maastoa kotikouluperheille ja oppivelvollisuuden suorittaneille entisille kotioppijoille suunnatulla Kotioppijan seuranta -kyselyllä, jonka tulokset julkaistaan nettisivuillamme marraskuun lopussa 2018. Lisäksi yhdistys tulee järjestämään myöhemmin oman kyselyn tutkiville opettajille.

Kotioppijan seuranta -kyselyyn vastataan nimettömänä. Kysely on kahdessa eri osiossa, joista ensimmäinen on nykyisten ja entisten kotioppijoiden huoltajille ja toinen oppivelvollisuuden suorittaneille entisille kotioppijoille. Kyselyyn pääsee käsiksi oheisista linkeistä. Vastausaika päättyy 15.11.2018.

¹Tilastokeskuksen antamien tietojen mukaan vuonna 2017 Suomessa oli kotikoululaisia virallisesti 378, josta tyttöjä 175.

 

Lähteet

Nygård, L. 2017. Kotikoulu tarjoaa turvallisuutta ja rauhaa, vaikka kaverit voivat joskus olla ”sikaraivostuttavia”. Maaseudun tulevaisuus. Ihmiset ja kulttuuri 29.4.2017. Luettu 12.10.2018. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/kotikoulu-tarjoaa-turvallisuutta-ja-rauhaa-vaikka-kaverit-voivat-joskus-olla-sikaraivostuttavia-1.186661

OPH. 2018. Säädökset ja ohjeet. Kotiopetus. Luettu 12.10.2018. https://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/perusopetuksen_jarjestaminen/kotiopetus

SuKo. 2018. Kotikoulun ABC. Suomen Kotikouluyhdistys ry. Luettu 12.10.2018. https://www.suomenkotikouluyhdistys.fi/wp-content/uploads/2018/06/SuKo-esite.pdf

Oppivelvollisuuden seuranta: koe-maraton vai kannustava tapaaminen?

(Julkaistu alunperin 8.5.2018 yhdistyksen Facebook-sivulla)

Oppivelvollisuuden voi Suomessa suorittaa laillisesti osallistumatta kouluopetukseen. Suomessa ei ole koulupakkoa ja kotiopetukseen siirtyminen on ilmoitusasia. Mikäli vanhemmat päättävät lapsensa kotiopetuksesta, sitoo heitä valtakunnallinen opetussuunnitelma. Lapsen asuinpaikalla on valvontavelvollisuus, jossa lapsen oppivelvollisuuden etenemistä seurataan.

Opetushallitus kertoo verkkosivuillaan seuraavasti: ”Oppivelvollisen edistymistä valvotaan ja seurataan suhteessa perusopetuksen oppimäärään kuuluvien oppiaineiden tavoitteisiin. Lainsäädännössä ei ole määritelty, kuinka usein valvontatilaisuuksia järjestetään. Yleinen käytäntö on, että niitä on kerran pari vuodessa. Valvontatilaisuuksissa edistymistä tutkitaan muun muassa keskustelujen, kirjallisten ja suullisten kokeiden ja näyttöjen sekä muun tyyppisten näyttöjen avulla. Muut näytöt ovat tarpeen erityisesti selvitettäessä oppivelvollisen edistymistä taide- ja taitoaineissa.”

Parhaimmillaan jokakeväinen käynti opettajan luona on odotettu ja innostava tapahtuma. Useissa kunnissa kotiopetuksen oppivelvollisuuden seuraaminen on ymmärretty oikein ja yhteistyö kodin ja valvontavastuussa olevan viranomaisen välillä on molempia osapuolia, ja erityisesti lasta, kunnioittavaa. Seurantatilaisuuden perusteella tutkiva opettaja kirjoittaa kunnan opetusviranomaiselle lausunnon kotioppijan oppivelvollisuuden etenemisestä. Valvonnan tarkoituksena ei ole antaa arvosanoja tai todistusta vaan tilaisuuden aikana arvioidaan oppimisen edistymistä suhteessa tavoitteisiin.

Valitettavasti on myös kuntia, joissa oppivelvollisuuden seuranta ja ymmärrys kotioppijan oikeuksista eivät yllä tälle tasolle. Suomi on hyväksynyt YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen. Siinä on säädetty, että kaikissa lasta koskevissa asioissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Myös kotiopetuksen valvonnan tulee olla tarkoituksenmukaista, ja se tulisi toteuttaa lapsen edun mukaisesti.

Nyt, kun lukuvuosi on lopuillaan, on monella kotioppijalla aika esittää vuoden aikana tehdyt työt tutkivalle opettajalle. Olemme saaneet valitettavan paljon huolestuttavia viestejä, joiden mukaan seurantatilaisuuden yhteydessä jopa nuorimpia alakouluikäisiä kotioppijoita on vaadittu tekemään lukuisia kokeita samana päivänä. Tällainen toiminta ei ole lapsen edun tai tarkoituksenmukaisen oppimisen edistymisen seurannan mukaista ja saattaa rikkoa lapsen oikeuksien sopimusta.

Oppiminen ei ole sidottu kirjasarjoihin tai oppikirjoihin. Useissa oppiaineissa, kuten ympäristöopissa ja kielissä painotus ja sisältö (esim.sanasto) voivat poiketa huomattavasti eri kustantajien ja tekijöiden kirjasarjojen välillä, eikä kotioppija ole velvollinen käyttämään tiettyjä kirjasarjoja tai oppikirjoja oppimisensa tukena. Lisäksi moni kotioppija opiskelee vuosiluokkiin sitoutumattomasti. Joissain kunnissa kotioppijoille on kuitenkin teetetty sellaisten kirjasarjojen kokeita, joita kyseinen lapsi ei ole koskaan nähnytkään.

Suomalaiset opettajat ovat korkeasti koulutettuja. Tutkivan opettajan tulisi ammattitaitoonsa perustuen kyetä arvioimaan kotioppijan oppimisen edistymistä portfolion ja esimerkkitöiden sekä kannustavan ja kehittävän keskustelun avulla. Tämä vaatii kuitenkin sen, että tutkivalla opettajalla on käytössään asianmukaisesti ja selkeästi koottu portfolio tai muuta näyttöä, josta ilmenee mm. se, mitä tavoitteita on saavutettu ja missä lapsi tarvitsee mahdollisesti vielä harjoitusta ja tukea. Koska hyvien oppimis- ja itsearviointitaitojen saavuttamista voidaan pitää oppimisen kannalta tärkeänä, on lapsen hyvä osata kertoa ikätasoisesti itse omasta oppimisestaan, opiskelutavoistaan ja tavoitteistaan.

Oppimisen edistymisen seuranta on lapsen kannalta tärkeää, sillä oikein toteutettuna se on lapsen edun mukaista, lapsen oikeuksia ja oppimista edistävää sekä oppimiseen innostavaa ja kannustavaa. Suomen Kotikouluyhdistys ry tekee töitä, jotta oikeudenmukainen, kannustava ja ammattitaitoinen oppivelvollisuuden edistymisen seuranta toteutuisi kotikoululaisten kohdalla kaikissa Suomen kunnissa.

Suomen Kotikouluyhdistys ry